Toistoja, toistoja, enemmän toistoja…

Mieti, jos joutuisit joka kerta, kun peset hampaitasi miettimään jokaisen liikkeen ja tietoisesti käskyttämään itseäsi tekemään yhden asian, sitten seuraavan ja niin edelleen. Tai kun laitat ruokaa, joutuisit koko ajan tietoisesti miettimään, miten sekoitat kauhalla, miten laitat uunin päälle, mistä otat aterimet… Ja monessa muussa tilanteessa, mikä kaaos aivoissa olisikaan, jos ihan jokaikinen toiminto pitäisi tietoisesti ajatella ja käskyttää.

Aivomme on suunniteltu melkoiseksi automaatiokoneeksi, joka suorittaa omia toimintojaan taustalla meidän niitä itse edes huomaamatta. Miksi näin on? No juurikin siksi, että jos kaikki tapahtuisi tietoisella alueella, aivomme ylikuormittuisivat hyvin nopeasti. Emme myöskään pystyisi tekemään monia asioita yhtä aikaa, koska tietoisuudessa ei ole tilaa monelle asialle kerralla.

Mietippä, mitä tapahtuu, jos vaihdat kotonasi huonekalujen järjestystä tai keittiössä laitatkin haarukat ja veitset eri laatikoihin kuin tavallisesti. Huomaat varmasti jonkin aikaakin, että aina, kun olet aikeissa mennä sohvalle, olet menossa ensin sinne, missä se aiemmin oli tai jos olet ottamassa haarukkaa, kätesi menee automaattisesti sinne, missä ne ovat aina ennen olleet. Eikä tämä tapahdu vain kerran, vaan niin monta kertaa, kunnes aivosi oppivat uudet tavat. Ja se tapahtuu vain toistamalla uusia tapoja tarpeeksi monta kertaa.

Rutiinit syntyvät toistamalla samaa asiaa usein ja toistuvasti. Monet elämäntapoihin kuuluvat rutiinit ovat syntyneet jo lapsuudessamme, ja mitä aikaisemmassa elämänvaiheessa jokin tapa on omaksuttu, sitä vahvemmin se on automatisoituneena aivoissamme. Ja sitä enemmän siitä poisoppiminen vaatii toistoja. Lohduttavaa on kuitenkin se, että tavoista, oli ne sitten kuinka syvään juurtuneita tahansa, voi oppia pois, kun vain jaksaa nähdä vaivaa ja toistaa uusia tilalle tulevia toimintoja tarpeeksi monta kertaa. No kuinka monta kertaa? Sitä on mahdotonta sanoa. Joissain asioissa riittää muutama kerta, toiset vaativat kuukausien tietoisen työn. Usein elämäntapamuutokseen liittyvät tavat ovat juurikin näitä, joiden muuttaminen vaatii toistoja, toistoja, enemmän toistoja, ja vielä kerran toistoja. Mutta, jos jokin asia on sellainen, että se muuttaminen muuttaa elämää pysyvästi paremmaksi, mikset näkisi sitä kaikkea vaivaa?

Koska vanhojen tapojen korvaaminen uusilla vaatii paljon toistoja ja tietoista työtä, ei moneen asiaan pysty keskittymään samanaikaisesti. Näin ollen kannattaakin valita yksi muutoskohde kerrallaan ja panostaa ensin siihen parhaan kykynsä mukaan. Vasta, kun se yksi asia alkaa muuttua uudeksi tavaksi, uudeksi automaatioksi, rutiiniksi, vasta sitten voi alkaa ottaa uutta kohdetta tietoisuuden alle.

Muutosta tehdessä on tärkeää pyrkiä pitämään etenemisvauhti tarpeeksi hitaana, jotta automaatiota ehtii tapahtua. Samoin on hyvä pyrkiä pitämään muutos mahdollisimman yhteensopivana muun elämän kanssa, jotta loikkaus vanhasta uuteen ei ole liian iso. Liian suuret kertamuutokset aiheuttavat kaaosta muussakin elämässä, mikä taas heikentää tietoisuuden tasoamme sen kohdalla, mitä oikeasti haluaisimme muuttaa. Ole siis kärsivällinen ja etene maltilla, jotta saat keskitettyä kaiken tietoisen työsi tärkeimpään, muun elämän jatkaessa kulkuaan mahdollisimman tasaisesti opituilla kaavoilla.

Seuraavan kerran, kun syöt suruusi, palkitset itseäsi perjantaina karkkipussilla, napostelet jääkaapista ties mitä tai heikennät yöuniasi näppäilemällä kännykkää juuri ennen nukkumaanmenoa (tai mitä tahansa, joka ei edistä hyvinvointiasi), mieti, mikä voisi olla uusi toimintamalli näissä tilanteissa. Ala sitten toteuttaa tätä uutta mallia, ja joka kerta, kun huomaat ajautuvasi vanhaan tapaan, pysähdy, muistuta itseäsi uudesta tavasta toimia ja muuta toimintaasi. Jokainen kerta, kun kangistut kaavoihisi, on tärkeä opinpaikka, kunhan otat sen tietoiseen käsittelyyn heti, eikä viikon päästä. Ja joka kerta, kun onnistut toimimaan uudella tavalla, olet jälleen yhden toiston lähempänä uutta automaatiomallia.