Jos kehosi olisi lapsesi, miten kohtelisit sitä?

Kun luit otsikon kysymyksen, mitä ajatuksia se sinussa herätti?

Uskallan väittää, että aika moni meistä toteaa kauhistuneena: ”En koskaan kohtelisi lastani näin kaltoin!” Olemme valmiit tekemään mitä tahansa pärjätäksemme töissä, ansaitaksemme elantomme, pitääksemme huolta muista ihmisistä, huolehtiaksemme kodin ylläpidosta ja ollaksemme paljon ja kaikkea, mutta unohdamme helposti sen, mistä tulisi ensin pitää huolta. Oma keho. Sitä kun ei voi korvata, ei ostaa uutta, eikä varaosiakaan löydy kovin helpolla.

Jos kehosi tosiaan olisi lapsesi, olisitko valmis jättämään sen heitteille ja olemaan piittaamatta, mitä sille kuuluu? Tai vaikka piittaisitkin, et silti tekisi asialle mitään? Voisitko olettaa sen pärjäävän ilman huolenpitoa?

Haluan edellä mainituilla, hieman rajuilla kysymyksenasetteluilla herättää sinut pohtimaan suhdetta omaan kehoosi. Milloin viimeksi olet kysynyt itseltäsi: ”Miten minun kehoni voi?” Ja jos oletkin kysynyt ja todennut, että et kovin hyvin, oletko tehnyt asialle mitään? Jos et ole kysynyt, nyt on paras hetki kysyä. Jos kehosi saa jo riittävää huolenpitoa, voit jatkaa lukemista sillä ajatuksella, että pidät jatkossakin yhtä hyvää huolta.

Ihmisessä yhdistyvät keho ja mieli. Keho on fyysinen koneisto, joka tarjoaa mielelle mahdollisuuden olla olemassa. Ilman kehoa ei ole mieltä. Vaikka mieli lähtökohtaisesti on siis alisteinen keholle, annamme silti mielemme hallita sitä, miten elämäämme toteutamme. Mieli haluaa yhtä sun toista, mutta kysymmekö koskaan keholtamme, mitä se haluaisi tai tarvitsisi. Otammeko huomioon fyysisiä tarpeitamme valintoja tehdessämme, vai toimimmeko vain mielen ohjaamina? Osaammeko enää edes tunnistaa ja tulkita kehomme todellisia viestejä, kun mielemme on äänessä kaiken aikaa?

Jos nyt tunnistat itsesi mielen ohjaamaksi, kuuntelehan: Et ole ainoa! Suuri osa elämäntapamuuttujista on kanssasi samassa veneessä. Miksi? Koska jos kuuntelisimme kehomme oikeita viestejä ja nostaisimme kehoamme mielen kanssa samalle viivalle tai jopa sen yläpuolelle, ei olisi mitään muutettavaa, koska silloin kehomme voisi hyvin ja olisimme terveitä. Mutta kun mielemme haluaa olla The Boss ja me helposti annamme sen olla sitä. Ja keho kärsii. Muutoskohde on siis mieli, jota uudelleen ohjelmoimalla muutamme toimintaamme ja ajattelutapojamme ja sitä kautta muutoksen vaikutukset näkyvät kehossa.

Mielemme on täynnä muistoja, kokemuksia, haluja, toiveita, tunteita… Nämä ovat niin vahvoja tiloja, että ne pystyvät syrjäyttämään kehomme viestit ja säätelemään toimintaamme vastoin kehon tarpeita. Tiedät varmasti sen tunteen, kun olet juuri syönyt, mutta haistaessasi tuoreen pullan, sen samanlaisen tuoksun kuin vaikkapa lapsuuden mummolassa, sinulle iskee kova halu saada syödä se pulla. Ei väliä, vaikka olet aivan kylläinen. Tai jos olet allapäin, mielesi hamuaa piristystä kaapin perukoilla olevasta suklaalevystä tai pakastimessa lojuvasta jäätelöpaketista. Ei väliä, vaikka olisit juuri syönyt. Kehosi haluaisi tässä tilanteessa ehkäpä raitista ilmaa ja liikettä, ja ainakin lepoa syömisestä, mutta mielesi haluaa ihan muuta, ja toimit helposti sen mukaisesti. Koska mielesi on tottunut olemaan The Boss. Olet itse antanut sille vallan olla se, mitä se haluaa olla. 

Kehomme on aivan uskomaton koneisto, jonka toiminnot synkronoituvat keskenään pienintä piirtoa myöten. Solutasolla tapahtuu kaiken aikaa pikkiriikkisiä mutta äärimmäisen elintärkeitä asioita, jotka pitävät kehomme käynnissä, elossa. Kehollamme on välttämättömiä tarpeita, kuten esimerkiksi ruuasta välttämättöminä saatavat amino- ja rasvahapot, vitamiinit ja kivennäisaineet, sekä riittävä vesi ja uni. Puutteet tai vajeet näissä välttämättömissä asioissa johtavat terveydentilan heikkenemiseen ja jopa ennenaikaiseen kuolemaan. Mikäli jokin koneiston osa kärsii, se vaikuttaa myös muihin osiin ja oravanpyörä on valmis. Toki kehollamme on myös äärettömän hyvä kyky sopeutua uusiin tiloihin, mutta kaikkeen ei sekään sopeutumiskyky riitä, eikä pidäkään riittää. Kehon ei pidä joutua jatkuvasti alistumaan mielemme käskyille ja mukautumaan niihin, sillä ennen pitkää sietokyvyn raja tulee vastaan.

Haluan haastaa sinut pysähtymään kuuntelemaan, mitä kehollasi on sinulle sanottavana. Opettele kuuntelemaan, tunnistamaan ja tulkitsemaan kehon viestejä ja mikä tärkeintä, opettele myös kunnioittamaan näitä viestejä ja huomioimaan ne toiminnassasi. Pakota mielesi astumaan korokkeelta alas tasavertaiseksi yhteistyökumppaniksi kehosi kanssa. Kohtele kehoasi, kuin se olisi lapsesi.