Muista katsoa taaksepäin ja näe, mistä olet tullut

Katse oli vuoroin kartassa, vuoroin rinteen näennäisellä huipulla (koska huippu ei koskaan ole vielä siinä, missä oletat sen olevan). Nousin rinnettä ylös reippain askelin ja fiilistelin sitä, että kohta olen huipulla. Yhtäkkiä kuitenkin pysähdyin, laskin repun selästä, käännyin ja istahdin mättäälle. Katsoin rinteen alla avautuvaa maisemaa ihastellen sen kauneutta. Kaukana horisontissa näkyi tupa, josta olin lähtenyt päiväretkelle. Lapin avarassa erämaassa pystyi näkemään koko kulkemansa matkan alusta tähän pisteeseen asti, kaikkine nousuineen ja joenylityksineen. Jos minulla olisi ollut siellä mukana kynä ja paperia, olisin varmasti kirjoittanut tämän tekstin siltä istumalta, sillä tuo tilanne oli niin täydellinen metafora lausahdukselle, jonka olen monelle valmennettavalleni sanonut: ”Katso, mitä kaikkea olet jo oppinut ja saavuttanut.”

Kun mielessä on jokin tavoite, sitä herkästi tuijottaa vain sitä unohtaen kokonaan sen, missä on nyt ja millaisen matkan on jo kulkenut. Etenkin pidemmän aikavälin tavoitteissa olisi tärkeää osata välillä pysähtyä katsomaan taaksepäin ja muistuttaa itseään kaikista niistä onnistumisista, joita matkan aikana on jo saavuttanut. Erityisen tärkeää tällainen taaksepäin tähyily on silloin, jos tuntuu, ettei homma etene lainkaan.

Kuvitellaan tilanne, jossa olet tekemässä ruokaremonttia. Olet syönyt aiemmin mitä ja milloin sattuu, napostellut ja herkutellut päivittäin ja olo on sen myötä nuutunut ja kiloja kertynyt. Alat opetella syömään säännöllisesti 4-5 kertaa päivässä, syömään joka aterialla runsaasti värikästä, syömään riittävästi ja monipuolisesti ja valmistamaan ruokaa puhtaista raaka-aineista. Samalla toiveenasi olisi muutama kilo rasvaa kropasta pois. Ryhdyt tuumasta toimeen. Viikot vierivät ja teet kaikkesi, mutta huomaat ettet pysty viikonloppuisin pysymään uudessa ruokavaliossasi, kun aina on juhlia ja illanistujaisia. Sätit itseäsi tästä ja sinusta tuntuu, ettei homma etene lainkaan, kun viikolla tehty työ valuu aina viikonloppuisin hukkaan. Paino junnaa samassa ja mieli on maassa. Tässä kohtaa on viimeistään istuttava alas ja käännettävä katse taaksepäin. Mitä kaikkea oletkaan jo oppinut? Aiemmin tapanasi oli käydä töiden jälkeen ostamassa kilo karkkia ja syödä se ensihätään siltä seisomalta, mutta nyt et ole tehnyt sitä moneen viikkoon eikä ole tehnyt edes tiukkaa. Aiemmin palkitsit itsesi työviikon päätteeksi viinilasillisella ja suklaalevyllä, nyt valmistat ihanan aterian ja syöt sen virkistävän kävelylenkin päälle. Huomaatko, kuinka paljon oletkaan jo oppinut ja oivaltanut!

Meillä ihmisillä on kova tarve päästä maaliin kertaheitolla ja saavuttaa kaikki onnistumiset kerralla. Valitettavan usein se ei mene niin. Tai oikeastaan, eihän se ole valitettavaa. Niin sen kuuluukin mennä, kunhan osaamme pysähtyä katselemaan taaksepäin. Kun onnistumisia satelee pikkuhiljaa matkan aikana, ne juurtuvat syvemmin osaksi uutta arkea. Niin syvälle, ettei niitä meinaa heti edes hoksata. Jos kaikki tapahtuisi kerralla, miten pysyvää sellainen muutos voisi olla. Ja mitä iloa sellaisesta matkasta olisi, jos heti pääsisi perille. On tärkeää onnistua, mutta yhtä tärkeää on myös huomata, ettei aina voi onnistua, aina ei voi mennä täysillä eteenpäin. Mutta kun katsot taaksepäin, huomaatkin kulkeneesi jo melkoisen matkan, ja jokainen askel sen aikana on ollut askel kohti päämäärääsi.