Ole oman elämäsi Onnistuja!

TAPAHTUMAT | KURSSIT | HYVINVOINTILUENNOT

Paremminvoivaksi by FullFocus Coaching

Kokonaisvaltaista hyvinvointia juuri sinulle

  • Palautumista, liikuntaa ja mielentaitoja hyvinvointileireillä ja -tapahtumissa?
  • Hölkkäkuntoa, kuntosaliharjoittelun perusteita tai vaikkapa kahvakuulan haltuunottoa kursseilla?
  • Liikunnan iloa ja itsensä ylittämistä treenipäivissä?
  • Työhyvinvoinnin kasvattamista luennoilla ja työpajoissa?
  • Personal -yksilövalmennusta läsnäolevasti etänä (FITFARM)?

Tervetuloa kasvamaan Paremminvoivaksi!

Työhyvinvointiluento yritykselle tai kysyttävää tapahtumista / kursseista? Laita viestiä, niin jutellaan lisää!

Yhteystiedot sivun lomake

Sinun hyvinvointisi parhaaksi

Heippa! Olen ratkaisukeskeinen hyvinvointivalmentaja, kehon ja mielen liikuttaja Saila Hilvola.

Mahtavaa, että löysit sivuilleni!

Valmennan tällä hetkellä FITFARMin tiimissä sekä ryhmä- että yksilövalmennuksissa.

Järjestän myös erilaisia liikuntakursseja sekä hyvinvointitapahtumia, joista esimerkkinä aloittelijoiden juoksukoulu Hölkkäklubi sekä hyvinvointileirit Ilorannassa. PT-palveluita saatavilla erillisissä treenipäivissä. Kaikki kurssit ja tapahtumat löydät Tapahtumat-osiosta.

Löydät minut myös somesta sekä Spotifysta podcastista Paremminvoivaksi.

Treeniohjaukset pääasiassa Valkeakoskella ja lähiseudulla, myös satunnaisesti Hämeenlinnassa.

Seuraa Instagramissa

909 Posts
1.2K Followers

Saila Hilvola 🍀 Hyvinvointivalmentaja

Kummallakin kuvan tyypillä ois sulle elämänohje jaettavaksi⬇️

Hypätääs ensin taustoihin ohjeiden takana.

Mun toiveena on ollut, että pystyisin täysimettämään omaa lasta ainakin ekan vuoden ajan. Kun vauva sitten syntyikin keskosena, eikä imetys ollut ekoina päivinä mahdollista pienen voimien säästämiseksi, hoitajien kannustuksella en luopunut toivosta pystyä vielä imettämään pikkuista.

Päätin tehdä kaikkeni, että maito alkaisi nousta ja maitomäärä lisääntyisi, vaikka vauva ei vielä rinnalla juuri ollutkaan kuin kenguruhoidossa ja toisella viikolla hyvin pieniä hetkiä tissilläkin.

Alkuun lypsin käsin millilitran kaksi äidin omaa elämän eliksiiriä, jota sitten annettiin pienellä ruiskulla vauvan suuhun ennen pullo- ja letkuruokintaa.

Sitten aloin pumpata koneella ja sitä tulikin sairaalajakson aikana tehtyä yhteensä useita kymmeniä tunteja. Maitomäärä lisääntyi niin, että pystyin myös luovuttamaan sitä sairaalalle muidenkin vauvojen käyttöön.

Pikkuhiljaa alettiin harjoitella imetystä, 1-2 kertaa päivässä. Rintakumi oli apuna, koska pienen suu ei vielä saanut kunnon otetta nännistä ilman sitä.

3. viikolla siirryttiin pelkkään imetys+loput letkuun malliin ja vähitellen syöty määrä kasvoi ja imuteho parani.

Kuvassa on toiseksi viimeinen päivä sairalaassa. Mietin tuossa imettäessä, että en olisi kuuna päivänä viikko takaperin uskonut, että lähdemme kotiin täysimetyksellä. Mutta niin vaan teimme!💪💪

OHJE 1️
Jos tavoittelet jotakin ja oikeasti tahdot sitä, ole valmis tekemään kaikkesi sen eteen - sen mihin pystyt vaikuttamaan. Älä luovuta edes silloin, kun tuntuu, ettei siitä tule mitään.

Ja tuo pikkumies. Vauvan imemisrefleksistä huolimatta kaikki tuo oli hänelle ihan uutta. Hänen piti myös harjoitella, toistojen kautta vahvistua ja oppia.

Ja kuinkas on käynytkään, nopeammin kuin olisin uskonut! Hän ei enää juurikaan tarvitse apuvälinettä, vaan osaa jo imeä ilman sitä!

OHJE 2️
Harjoitus tekee mestarin - tai ainakin paremman kuin ennen. Jaksa toistaa uutta niin kauan, että opit sen. Silloinkin, kun tulee hetkiä, jolloin homma on ihan hukassa ja tekisi mieli heittää hanskat tiskiin tai ainakin madaltaa aitaa.

Kumpaa ohjetta sä tarvitset enemmän just nyt?❤️
Se mikä ei tapa, vahvistaa⬇️⬇️⬇️

Tämä sanonta pitää täydellisesti paikkansa, kunhan antaa itselleen mahdollisuuden vahvistua.💖

Kun kysyn asiakkailta, miksi aiemmat yritykset muuttaa elämäntapoja on kaatuneet tai mikä on haastanut hyvinvoinnista huolehtimista eniten, yleisin vastaus on tämä:

"Kun tulee joku vastoinkäyminen elämässä, kaikki lopahtaa. Ja sen jälkeen on tosi vaikee päästä enää alkuun."😔

Usein nuo vastoinkäymiset on jääneet myös mieleen haamuina, jotka jo pelkällä olemassaolollaan heikentää omaa hyvinvointia ja jaksamista.

Vastoinkäymisiä on toki erilaisia ja eri voimakkuuksilla, eikä kaikkiin pysty suhtautumaan samalla tavalla.

Mutta koska meille kaikille tulee elämässä vastaan haasteita, isoja ja pieniä, ne kannattaa myös ottaa vastaan luonnollisena osana elämää ja pyrkiä selviämään niistä jo niiden aikana. Elää eteenpäin.

Tällä tarkoitan sitä, ettei heti heitettäisi kaikkia hanskoja tiskiin, kun elämä potkii päähän. Eikä heittäydyttäisi maahan makaamaan kuin emme voisi tehdä yhtään mitään millekään. Tai että ajateltaisiin elämän v**tuilevan, koska sitä se ei tee. Se vaan on elämää ja nekin hetket pitäisi elää läpi.

Kun vastoinkäyminen yllättää - se kun harvoin tulee kello kaulassa - saat tuntea kaikenlaisia tunteita ja kaatuilla ja kompuroida, mutta pyri aina pitämään katse tulevassa ja uskoa että paistaa se valo vielä tähän risukasaankin. Ja myös sillä synkimmällä hetkellä yritä löytää pikkiriikkisiä valonpisaroita, joista saat voimaa jatkaa eteenpäin.

Puhun kokemuksen tuoreella rintaäänellä. Menneet reilu 4 vk olivat elämäni kamalin kokemus - ja samalla paras sellainen! Kaiken sen epävarmuuden, pelon, huolen, ahdistuksen, sairaalaelämän ja väsymyksen keskellä me mieheni kanssa tsempattiin päivä kerrallaan eteenpäin. Iltaisin heitettiin yläfemmat: "Taas on yksi päivä takana ja me selvittiin siitä".

Piti vain luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyy ajallaan.

Ja vaikken halua kokea samaa uudelleen, nyt jälkikäteen ajattelen lämmöllä tuota sairaalajaksoa keskolassa. Se vahvisti entisestään niin mua itseäni kuin meidän parisuhdetta. Se oli opettavainen kokemus kaikin puolin.

Taipuu, muttei katkea❤️ Tämän opetan myös lapsellemme🩵
Tammikuu ja elämäntapamuutos ➡️ Pienellä ajatustavan muutoksella siitä tulee helpompaa - ja kivempaa 🤗

Taas on se aika vuodesta, kun moni aloittaa elämäntapamuutosremontin. Ja tammikuu tuo siihen oman pienen lisämausteensa siten, että muutokseen lähdetään hihat heiluen ja kovalla tohinalla.

Tosi hienoa, jos oot tehnyt päätöksen muuttaa elämäntapojasi🥳 Se on tärkeä päätös ja siitä kannattaa pitää kiinni!

Mutta, pystytkö toteuttamaan niitä muutoksia, mitä oot suunnitellut? Vastaa itsellesi rehellisesti.

Jos yhtäänkään emmit, oot saattanut haukata vähän liian ison palan ja yrität tehdä paljon kerralla ja nopeasti.

Otappas pieni stoppi ja mieti asiaa uudelleen.
Muutokset kun ei jää kovin pysyviksi, jos ne on jo alussa haastavaa sovittaa omaan arkeen ja elämäntilanteeseen. Sun tulee huomioida sun muutoksen raamit eli reunaehdot, joissa sä voit muutoksia sun arjessa tehdä.

❤️Kokeile tätä ajatusmallia❤️

Sen sijaan, että ajattelet tekeväsi elämäntapamuutoksen, ajattele, että sä haluat pitää itsestäsi parempaa huolta.

Mieti sitten, mitä se tarkoittaa käytännössä. Ihan pienissä asioissa.

Onko se sitä että sä yrität muuttaa koko sun ruokavalion kerralla vai kenties sitä, että sä alat enemmän tarkkailla sun tekemiä ruoka-ainevalintoja ja valita niitä, mitkä tekee hyvää?

Kummassakin on kyse muutoksesta, mutta sen voi ajatella eri tavoilla. Kun käännät ajatusta itseesi ja siihen, ❤️millaisilla teoilla sä voit paremmin❤️, uusiakin tapoja on kivempi alkaa harjoitella sen sijaan, että keskittyminen on vain muutoksessa.

Saatko kiinni, mitä tarkoitan?🤗

Tämä tuli mieleeni tässä sairaalahuoneessa kyykkäillessäni, kun mietin, että en mitenkään just nyt pystyisi ihan samoihin tapoihin kuin aiemmin, en fyysisesti enkä ajallisestikaan, sektion jälkeen ja vauva-arjessa. Pyrin silti kaikin mahdollisin keinoin pitämään itsestäni huolta. 😊

Toivon sun tekevän samoin, oman arkesi raameissa 🥰

Pidetään itsestä huolta, jotta voidaan paremmin❤️

Kuinkas moni on aikeissa aloittaa jonkinlaisen muutosmatkan nyt vuoden alussa? Tai kenties aloittanut jo? 🤗

#elämäntapamuutos #elämäntapamuuttuja #elämäntaparemontti #painonpudotus #tammikuu #hyvinvointi #paremminvoivaksi
Yksi kysymys, jonka toivoisin jokaisen kysyvän itseltään vuoden vaihtuessa✨

Uudenvuoden lupauksia, toiveita, tavoitteita? Ei, kysymys ei koske näitä, vaan kuuluu näin:

✨Mitä otat alkavaan vuoteen mukaasi kuluneesta vuodesta?

Eteenpäin katsomisen ohella on tärkeää katsoa myös taaksepäin. Oppia sekä virheistä että onnistumisista. Säilyttää toimivia tapoja ja pitää kiinni onnistujan asenteesta ja ajattelutavoista. Irrottaa otetta asioihin, jotka voi jättää taakseen ja antaa tilaa uudelle.

Itse otan vuodesta 2024 mukaani erityisesti muutaman ajatuksen, jotka siivittivät elämänmatkaani vuoden aikana.

⭐Uskalla unelmoida ja usko unelmiisi. 

Vuonna 2024 kaksi isoa unelmaa täyttyivät: ostimme mieheni kanssa yhteisen omakotitalon sekä aloimme odottaa esikoistamme. Kolmaskin unelma toteutui odottamatta jo vuonna -24 kun poikamme tulla tupsahti maailmaan etuajassa.

⭐Älä luovuta, vaan pidä katse ja askel eteenpäin.

Tämäkin liittyy henkilökohtaiseen elämääni. Talon etsiminen, kuukaudesta toiseen positiivisen raskaustestin odottaminen, keskosen syntymän jälkeiset viikot sairaalassa... Elämän haasteita ja vastoinkäymisiä, asioita, jotka eivät menneet helpoimman kaavan mukaan. Silti kaikista on selvitty, kun ei olla annettu periksi, vaan jatkettu sinnikkäästi etiäppäin. Eikä jääty märehtimään menneitä. 

⭐Lupa himmailla.

Mä olen aina ollut kova touhuamaan ja etenkin liikkumaan. Ja mulle on kieltämättä ollut aina vähän hankalaa rauhoittaa tahtia. Niin yksityis- kuin työelämässäkin. Monta rautaa tulessa ja tukka putkella olen painanut menemään ja nauttinutkin siitä. Tänä vuonna tein ratkaisevan siirron työelämässä hyppäämällä Fitfarmin tiimiin ja jättämällä oman yritykseni alla tehtävät valmennustyöt vähemmälle. Opettelin himmaamaan raskausaikana, kun oli pakko ja nyt viimeiset 3,5vk on ollut todellakin himmailua, hyvästä syystä. Ja yllättäen se ei olekaan tuntunut yhtään hassummalta.

❤️Mitä sä otat mukaan vuodesta 2024 ja mitä jätät taaksesi?

Kiitos kaikille, keitä olen saanut auttaa vuonna 2024! 🙏❤️
Ja kiitos kaikille, kenen kanssa oon saanut tehdä töitä🙏 Etenkin @fitfarmofficial, @wellbeingsuperstars, @kerhisgym ja @ilorantahauho 🤗

✨Upeaa vuotta 2025✨
Joulu on ohi ja aika palata takaisin rutiineihin🗓️

Tai no, meillä joulu meni samoilla sairalaarutiineilla kuin edeltävät 2,5 viikkoa ja sama meno jatkuu edelleen.🥴

Omina rutiineina sairaalassakin on säilynyt säännöllinen ruokarytmi, päivittäinen liikunta ja mahdollisimman hyvät yöunet. Tässä tilanteessa unista on joutunut vähän tinkimään, mutta pyritty on samaan unta edes lähes riittävästi. Ruokana on välillä ollut valmisruokiakin, mutta sekin on tässä poikkeustilanteessa parempi kuin moni muu valinta. 

Vauvan hoito- ja syöttörutiinit toistuvat päivästä toiseen samanlaisina, ja se rytmittää päivien kulkua. Liekö pikkuinenkin jo tottunut tiettyihin tapoihin, kun esimerkiksi vaipanvaihdon ajan malttaa odottaa nälkänsä kanssa rissaamatta, kun tietää, että sen jälkeen on ruokaa tarjolla.😊

Mutta te, jotka ootte viettäneet joulua ilman arjen rutiineja, tässä kohtaa on hyvä alkaa palata takaisin niihin. Ja tämäpä onkin hyvä hetki myös tsekata, millaiset rutiinit omassa elämässä on - vai onko sellaisia.

Helposti juhlahumu jää päälle ja rutiineihin on vaikea tarttua. Jos susta tuntuu just siltä, älä yritä saada otetta arkeen heti 100%. Aloita yhdestä rutiinista, vaikkapa aamupalasta ja lisää rutiineja pikkuhiljaa.

Ja jos niitä rutiineja ei vielä ole, voisiko nyt olla niiden rakentamisen aika?

Rutiinit on kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden perusta sekä arjen rytmittäjä ja mielen kapasiteetin säästäjä.

Meidän arki, sitten kun joku päivä kotiin päästään, täyttyy vanhoista, mutta myös uusista rutiineista. Siinäpä meillä onkin opettelua kerrakseen. 🤭

#rutiinit #joulunjälkeen #joulu2024 #arki #paluuarkeen
Rakkaudentäyteistä joulua juuri sinulle❤️✨

⭐Mikä tekee joulun?⭐

Onko se herkkuja notkuva pöytä?
Kauniisti koristeltu joulukuusi?
Kenties joululaulut?
Vai sauna aattoaamuna?
Joululahjatkin ehkäpä?
Yhteistä aikaa läheisten kanssa? 

Nämä kaikki ovat kuuluneet omaan jouluuni koko elämäni ajan, ja ovat tärkeitä perinteitä, mutta tänä vuonna on toisin.

Ja siltikin tämä on maailman paras joulu ikinä!❤️

Tänä vuonna jouluun riittää se, että saan rakastaa tuota pientä ihmettä, meidän joulutonttua, sydämeni kyllyydestä, pitää häntä sylissä, halailla ja pusutella, hoitaa ja hoivata. Rakas mieheni vierelläni.❤️

Suurin lahja tänä jouluna on se, että poikamme on terve, voi erinomaisesti ja on päivä päivältä vahvempi muuttamaan sairaalan yksiöstään omaan kotiin❤️

Millään muulla ei nyt ole merkitystä.

Ja vaikka muiden läheisten kanssa ei joulua päästäkään viettämään, he kaikki ovat ajatuksissamme ja niin olemme varmasti mekin heidän ajatuksissaan. Rakkaus ja läheisyys ei katoa, vaikka välimatkaa olisikin.❤️

Toivon sun jouluusi lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta!❤️
Älä unohda sitä, mikä on sulle kaikista merkityksellisintä, tärkeintä - arvokkainta.
.

.

.

.

#joulu #joulukuinen2024 #joulutonttu #hyvääjoulua
Kaksi viikkoa sairaalaelämää viettäneenä ja liikuntana vain kävelylenkit, haluan muistuttaa sua:

Pidä lihaskunnostasikin huolta😊💪

Nojatuolissa istuen, imetysasennon ergonomiaa vasta opetellen, askeleita osaston ja vessan välillä kerryttäen sekä 1-2 kertaa päivässä ulkona käppäillen... Siitä koostuu päivät sairaalassa.

Salilla ehtisi käydä miehen ollessa vauvan luona, mutta sektion jälkeen pitää malttaa vielä jokunen viikko, ennen kuin kuormien kanssa on huhkiminen.

Olen koko ajna tiedostanut sen, että lihaskunto ei tällä menolla ainakaan parane, mutta ei se myöskään pysy yllä, kun arkiset toimetkaan ei tällä hetkellä lihaksia juurikaan kuormita. Ja se on se vähän huonompi juttu.

Eilen tein kehonpainolla kyykkyjä, arviolta max 40 toistoa yhteensä, ja tänään jaloissa tunsi jotain tehneensä. Jo kyykätessä lihakset vetivät maitohapoille aika nopsaan. Eipä ole ennen kehonpainokyykyissä noilla toistomäärillä sitä tapahtunut, mutta tässä sen huomaa, mitä treenaamattomuus ja passiivisuus teettää lyhyessäkin ajassa.😲

Saavutettu lihasmassa alkaa myös yllättävän nopeaan huveta, jos se ei saa säännöllisesti riittävää kuormitusta. Ja tämähän näkyy kivasti vaakalukemassa, mutta kenenkään ei pitäisi haluta keventyä lihaksistaan. 

On selvää että välillä elämässä tulee pakollisia pidempiä taukoja lihaskuntoharjoittelusta, kuten nyt esimerkiksi itselläni on tilanne. Sille ei voi mitään. Mutta muulloin olisi tosi tärkeää huomioida myös tämä liikunnan osa-alue.

Eilisestä "treenistä" havahtuneena ajattelin nyt alkaa tehdä joka päivä kävelylenkkien yhteydessä kehonpainolla kyykkäilyjä eri tyyleillä sekä vaakasoutuja ja punnerruksia matalia rekkitankoja hyödyntäen. Kevyesti pitää vielä tehdä, mutta tämäkin on parempi kuin ei ollenkaan.😊

Sairaalan lattioilla ei viitsi makoilla keskivartaloa vahvistaakseen ja erkaumaa kuntouttaakseen, mutta onneksi paljon pystyy tekemään myös pystyasennossa.

Muista siis sinäkin lihaksiasi ja anna niille kuormitusta muutenkin kuin aerobisen harjoittelun muodossa. Kevyistä kehonpainoliikkeistä on hyvä aloittaa, jos edelliskerroista on pitkä aika ja/tai jos lihaskuntoharjoittelusta ei juurikaan ole kokemusta. 

Lihakset tykkää💪
Mitä, jos odottamasi asiat eivät toteudukaan?

Voisin kirjoittaa pitkän listan asioista, joita odotin loppuraskaudessa tapahtuvan.

Yksi, mikä totisesti aikalailla harmitti, oli odotusajan kuvausten peruuntuminen. Niiden piti olla 8.12., mutta edellispäivänä odotus olikin jo ohi ja palkinto saatu masusta maailmaan. Olin ostanut kuvauksia varten läpikuultavan mekon sekä uudet alusvaatteet ja suunnitellut, millaisia kuvia mieheni kanssa haluaisin otattaa muistoksi vauvamasusta ja odotusajasta. Odotin kuvauksia tosi paljon.

Raskausvapaiden alettua odotin sitä, että pääsen laittamaan rauhassa pojan huonetta kuntoon ja laskeutumaan kohti synnytystä. Ja odotin myös synnytystä - sitä ns. normaalia. 

Odotin myös joulua, joka oli tarkoitus viettää ensimmäistä kertaa meidän kotona, yhdessä koko ison perheemme voimin.

Niin paras lahja ja odotuksen täyttyminen kuin tämä pikkumies onkin, enkä hetkeäkään vaihtaisi pois, monta odottamaani asiaa jäi toteutumatta. Sitä ei käy kieltäminen. 

Ja myönnän, että alkuun monet toteutumatta jääneet odotukset harmittivat paljonkin. Olin antanut niille liian suuren painoarvon.

Nyt, 1,5 viikkoa pojan syntymän jälkeen en enää harmittele odotusarvojani, sillä pieni ihminen oli lopulta se suurin odotus.🥰 Ja se on täyttynyt.⭐

Mutta niinhän me ihmiset monesti teemme. Luomme suuria odotuksia ja jos ne eivät toteudukaan, mieli on maassa. Toisilla vain hetken aikaa ja toiset vellovat harmituksessa pitkäänkin. Osa ei pysty päästämään odotuksista ollenkaan irti ja jumittuu niihin.

Työssäni törmään monesti erilaisiin odotuksiin liittyen muutokseen:

Odotetaan, että
🙏paino putoaa X määrän tiettyyn päivään mennessä.
🙏elämäntavat muuttuvat ajassa X.
🙏pieneksi käyneet vaatteet mahtuvat päälle X viikon päästä.
🙏lihasmassa on kasvanut X määrän tietyllä aikajänteellä.

Vaikka töitä olisi tehnyt sen eteen, että odotus palkitaan, kaikki ei aina mene kuten itse odottaa. Siinä on sitten kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä se ja jatkaa eteenpäin tai jäädä harmittelemaan, vaipua synkkyyteen ja heittää hanskat tiskiin.

On ihanaa, että on odotuksia, mutta niille ei kannata antaa liikaa painoarvoa. Ne toteutuu jos on toteutuakseen.❤️

#odotus
Jos et pysty vaikuttamaan mihinkään muuhun, niin keksity tähän 💨

Viikko sitten tähän aikaan (la 7.12. aamu klo 8) makasin Hämeenlinnassa synnärillä käyrillä, aamuyöllä äkisti alkaneiden säännöllisten supistusten vuoksi.

Ei osattu aavistaakaan, että saman päivän iltana meistä tulee äiti ja isä, että meillä on lapsi, meidän oma pieni ihme⭐🩵

⭐
Viime yö oltiin kotona nukkumassa ja hakemassa puhtaita vaatteita. Sairaalassa ollaan vielä ainakin jouluviikolle asti.

Muistelin takaisin sairaalaan ajellessamme tuota viime viikon lauantaita. Kaikki tapahtui niin yllättäen.

En saanut liikkua sängyltä. En saanut juuri syödä enkä juoda.

Ei voitu tehdä muuta kuin odottaa, mitä tapahtuu. Mikään ei ollut enää omissa käsissä.

Mutta yhteen asiaan pystyin sentään vaikuttamaan, ja se oli HENGITYS. Olin jo raskauden aikana sanonut miehelleni, että jos en synnytyksessä muista hengittää, muistuta mua. Hän osaa rauhallisen syvähengityksen taidon.

Muistin kuitenkin muistuttaa itse itseäni keskittymään hengitykseen.

💨Erityisesti keskityin hengittämiseen silloin, kun kipuaalto vyöryi päälle...

💨Ja silloin, kun itkulle ei meinannut tulla loppua (ja sitä itkua tuli päivän aikana paljon)...

💨Hengitin keskittyneesti myös siinä hetkessä, kun päätös sektiosta tuli ja harmitus valtasi mielen...

💨Sekä silloin, kun pelkäsin vauvamme puolesta... 

💨Ja silloin, kun sektioleikkauksessa yläkroppani tärisi kuin haavanlehti pelosta ja jännityksestä...

...ja se auttoi joka kerta.
⭐

Elämässä on paljon asioita, mihin voi itse vaikuttaa.

Ja sitten on myös niitä, mihin ei ole minkäänlaista otetta ja sananvaltaa.

Jos pystyt vaikuttamaan, tee se.

Mutta jos et, heittäydy virran mukaan ja hyväksy, mihin se vie.

Älä kuitenkaan unohda hengittää, sillä siihen pystyt (lähes) aina vaikuttamaan. Ja se auttaa, etenkin haastavissa tunnetiloissa, kuten pelko, itkuisuus, stressi, jännitys, epätietoisuus ja ahdistus.❤️
⭐

Tänään hengitän syvään siitä onnesta, että vieressä tuhisee kaikin puolin hyvävointinen pikkuinen. Ja samalla myös huolesta, joka pientä ihmisenalkua kohtaan alkaa heti syntymähetkellä, oli kyse sitten keskosesta tai ei. Sellaista se vanhemman elämä on.🥹

#hengitys