Rutiinikuplasta kohti omien arvojen mukaista elämää

Muista, mikä on sinulle tärkeää

Erään valmennettavan kanssa keskusteltiin arjen rutiineista ja siitä, ovatko ne hänen omien arvojensa mukaisia. Naisen haasteena oli se, ettei aikaa omasta hyvinvoinnista huolehtimiselle tuntunut löytyvän perhearjessa mistään. Olin antanut edellisessä tapaamisessa naiselle tehtäväksi kirjata ylös päivittäiset rutiinit ja arjen toiminnot viikon ajalta eli kuvailla, millaisessa rutiinikuplassa hän elää. Rutiinikuplaksi aloimme naisen kanssa kutsua sitä todellisuutta, jota hän tällä hetkellä pyörittää. Kuplaa, jonka sisällä ollessa ei välttämättä osaa katsoa tilannetta ulkopuolisen silmin, eikä siten nähdä mahdollisia muutoskohteitakaan. Rutiinikupla kuvaa hyvin ihmisen perusarkea, johon on niin juurtunut, ettei tiedä, että arkea voisi pyörittää ehkäpä jollain muullakin tavalla. Sanonta ”kaavoihin kangistunut” tarkoittaa nimenomaan ihmistä, joka elää oman rutiinikuplansa vankina. Oman rutiinikuplansa. Juuri niin, sillä ihan itse jokainen omat rutiininsa on arkeensa luonut. Joko yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa.

Mutta eikös rutiinit ole hyvä asia? Kyllä vain, mutta silloin, kun omat juurtuneet rutiinit estävät jonkin muun tärkeän asian saavuttamista tai toimintaa, ne eivät olekaan enää palvelijan roolissa. Rutiineista voi tulla myös pakkomielle, suorite, vaikka ne alun perin olisivat olleet hyvää tarkoittava malli hallita arkea. Arjen hallinta nojaa rutiineihin ja säännönmukaisuuksiin, mutta myös joustonvaraan, jota kaavoihinsa kangistuneella ei enää ole käytettävissä.

Rutiinit näkyviin

Nainen kuvasi rutiinikuplansa miellekarttana jaotellen arjen toiminnat seuraavien otsikoiden alle:

1. Vähän niin kuin pakko joka päivä
2. Edelleen pakko, mutta ei joka päivä
3. Nämä puuttuu melkein aina: arjen luksukset, iloa, inspiraatiota ja kehittymistä
4. Silloin tällöin, ottaa enemmän kuin antaa

Ensimmäisen otsikon alle nainen oli listannut pitkän listan päivittäisiä kodin- ja lastenhoitoon liittyviä tehtäviä, joiden tekemättä jättämisestä hän totesi seuraavan kaaosta ja kiirettä. Myös toisen otsikon alla oli kodinhoitoon liittyviä toimintoja sekä lasten kanssa leikkimistä ja harrastuksiin viemisiä, ja myös näiden tekemättä jättäminen johtaisi naisen mielestä kaaokseen. Kolmannen otsikon alla olevat rutiinit odottivat vielä runsaampaa ilmentymistään arjessa, mutta ne oli tärkeä kirjata ylös jo nyt, koska niitä rutiineja on ollut elämässä aiemmin ja niitä nainen kaipaisi. Näihin rutiineihin sisältyi myös ajankäyttö omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen, kuten omat treenit ja aikaa omille ajatuksille.

Neljäs otsikko sisälsi tehtäviä, jotka eivät niinkään palvelleet itseä, vaan vain muita. Nainen kertoi, miten hänellä on aina ollut tarve pitää kaikki langat omissa käsissään ja samalla myös taipumus miellyttää muita omalla toiminnallaan, oman hyvinvointinsa kustannuksellakin. Kodin tulee olla siisti, vaatteet kauniisti viikattuina, kaikki hyvässä järjestyksessä ja kontrollissa. Koska jos ei ole kontrollia, on kaaosta. Näin nainen ajatteli. Hän myös piti itseään taitavana siinä, että hänellä on aina kaikki hallinnassa ja kontrollissa.

Keskustelumme jatkuessa nainen oivalsi, että ehkei hänellä sittenkään ole kaikki langat käsissään, vaikka hän niin kuvittelee. Näennäinen kontrolli olikin oman hyvinvoinnin ja jaksamisen kaaoksen peittämistä sekä muiden miellyttämistä. Kontrolli loi turvallisuudentunteella illuusion siitä, että kaikki on ihan hyvin, vaikka tosiasiassa asia ei ihan näin olisikaan kaikilta osin. Häpeän ja harmituksen tunteet nousivat naisella pintaan, kun hän tajusi, miten kontrolli onkin ollut hänen oman hyvinvointinsa tiellä. Täysin ymmärrettäviä tunteita, kun aletaan sörkkiä jotakin, jonka luulet olevan vahvuutesi ja huomaatkin sen sitten olleenkin oman itsesi tiellä. Arvannette, että kerroin naiselle, ettei hän suinkaan ole yksin: kuinka moni onkaan asettanut kaiken muun itsensä edelle, raatanut kodin ja perheen eteen kuin hullu unohtaen itsensä ja yrittänyt peitellä omaa pahaa oloa jatkuvalla arjen suorittamisella. Inhimillistä ja niin totta.

Arvot ja rutiinit

Silloin, kun rutiinit ovat palvelijoita parhaimmillaan, ne ovat omien arvojen suunnassa. Rutiinien avulla tulee tehtyä niitä asioita, jotka ovat itselle merkityksellisiä ja joista on arvojen näkökulmasta hyötyä, eli ne vievät kohti omia arvoja. Jos rutiinit eivät anna tilaa omien arvojen mukaiselle toiminnalle, tulee jotakin muuttaa. Arvot ovat perimmäinen päämäärämme, ja niiden mukaan eläminen henkisen, ja myös ihan kokonaisvaltaisen, hyvinvoinnin perusta.

Rutiinikuplan tutkimisen jälkeen kysyin naiselta, mitä hän pitää elämässään tärkeänä. Ensimmäisenä nainen antoi vastaukseksi asioita, jotka oikeammin olivat tavoitteita, kuten ”Haluan saavuttaa fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin tasapainotilan.” Kysyin uudelleen, mitkä asiat ovat sellaisia, joista ei voisi luopua. Terveys ja perhe. Näistä löytyi naisen kaksi tärkeintä arvoa. Tällä hetkellä nainen kertoi ensimmäisen saavan arjessa noin 5% ja jälkimmäisen noin 60%, työn viedessä lopun ajan. 60% on paljon perhearvon eteen tehtyä, mutta naisesta ei silti tuntunut hyvältä. Hän kertoi, miten tuo työ tuntui suorittamiselta, koska tehtävää oli niin paljon, eikä aikaa jäänyt itselle lainkaan. Työn tekeminen tuntui merkitykselliseltä vain, koska se oli jonkun pakko tehdä.

Samassa nainen oivalsi, että kaikki se suorittaminen, kaikki se pakonomainen kontrolli, kuten jokapäiväinen siivoaminen, ei ollut hänen arvojensa mukaista. Hän ei tehnyt sitä puhtaasti perhearvon vuoksi, vaan siitä syystä, että se oli toiminut sisäisen kaaoksen peittona. Ja samalla se soti vastoin hänen toista arvoaan, terveyttä. Seuraavaksi aloimmekin pohtia, mikä riittää, että perhearvo toteutuu arjessa joka päivä.

Rutiinikuplan puhkaisu

”Kukaan ei kuole, jos en tee sitä.”

Harva asia johtaa jonkun kuolemaan tai edes loukkaantumiseen. Varsinkaan, jos kyse on arjen kontrolliin liittyvistä toiminnoista. Mitä arjesta voisi karsia ilman, että kukaan kuolee? Itse asiassa aika paljonkin. Ja miten paljon siinä saakaan tilalle aikaa muulle arvojensa mukaiselle tekemiselle!

Kyseinen nainen joutui nyt kohtaamaan itsensä ja miettimään, olisiko hän valmis luopumaan suojakuorestaan, kontrollista, ja tekemään vain sen, mikä oikeasti on hänen arvojensa mukaista. Pystyisikö hän vähentämään arjen suorittamista ja katsomaan sormien läpi lasten leluja, jotka eivät olisi tiptop paikoillaan, vaatteita, jotka eivät olisi tiptop viikattuina sekä kohtaamaan päiväkodin hoitajat, jotka huomaisivat, ettei lapsen repussa olekaan kaikki niin siistissä järjestyksessä kuin aiemmin…? Pystyisikö hän hyväksymään sen, ettei kaikkien lankojen tarvitse aina olla siististi ja suorassa omissa käsissä, vaan että langat voivat olla myös kauniisti kerällä ja hieman solmussakin, mutta silti omissa hyppysissä? Sarkasmilla höystetyt kysymykset, mutta omassa rutiinikuplassa elävälle tässä ei ole mitään hauskaa. Päinvastoin omista tutuista ja turvallisista rutiineista luopuminen voi olla jopa ahdistavaa, etenkin silloin, jos niiden tehtävänä on pitää arki ja oma pää kasassa, päivästä toiseen.

Kohti omien arvojen mukaisia rutiineja

Rutiinikuplan puhkaisu on välttämätöntä, jotta omat arvot pääsevät ilmenemään arjessa enemmän. Suorittamisen tilalle on otettava uusia toimintatapoja, jotka ovat mielekkäitä ja merkityksellisiä ja jotka nojaavat omiin arvoihin. Omia arvojaan kun ei voi suorittaa. Omia arvoja tallovat rutiinit tulee poistaa tai muokata niitä. Ja jotta voit puhkaista kuplan, tulee ensin selvittää sen sisältö ja kirkastaa omat arvot. Usko pois, kaikki tämä työ on sen arvoista, vaikka se pakottaisikin kohtaamaan omat heikkoudet, pelot ja suojakuoren.

Tutkihan omaa rutiinikuplaasi. Tee se etenkin, jos huomaat, ettei aikaa riitä itsellesi tärkeille asioille tai että arjessasi on toimintoja, jotka vievät sinua poispäin tavoitteistasi. Seuraa arkeasi viikon ajan ja kirjaa ylös toistuvia toimintatapoja sekä ajatuksiasi, tunnetilojasi ja oivalluksiasi, joita viikon aikana herää. Kirkasta myös omat arvosi, eli se, mikä on sinulle elämässä tärkeintä. Luovu niistä rutiineista, jotka eivät palvele arvojesi mukaista elämää. Luo tilalle uusia rutiineja ja muista jättää myös joustonvaraa. Rutiinit ovat hyvä runko, muttei koko sisustus.