Ole oman elämäsi Onnistuja!

TAPAHTUMAT | KURSSIT | HYVINVOINTILUENNOT

Paremminvoivaksi by FullFocus Coaching

Kokonaisvaltaista hyvinvointia juuri sinulle

  • Palautumista, liikuntaa ja mielentaitoja hyvinvointileireillä ja -tapahtumissa?
  • Hölkkäkuntoa, kuntosaliharjoittelun perusteita tai vaikkapa kahvakuulan haltuunottoa kursseilla?
  • Liikunnan iloa ja itsensä ylittämistä treenipäivissä?
  • Työhyvinvoinnin kasvattamista luennoilla ja työpajoissa?
  • Personal -yksilövalmennusta läsnäolevasti etänä (FITFARM)?

Tervetuloa kasvamaan Paremminvoivaksi!

Työhyvinvointiluento yritykselle tai kysyttävää tapahtumista / kursseista? Laita viestiä, niin jutellaan lisää!

Yhteystiedot sivun lomake

Sinun hyvinvointisi parhaaksi

Heippa! Olen ratkaisukeskeinen hyvinvointivalmentaja, kehon ja mielen liikuttaja Saila Hilvola.

Mahtavaa, että löysit sivuilleni!

Valmennan tällä hetkellä FITFARMin tiimissä sekä ryhmä- että yksilövalmennuksissa.

Järjestän myös erilaisia liikuntakursseja sekä hyvinvointitapahtumia, joista esimerkkinä aloittelijoiden juoksukoulu Hölkkäklubi sekä hyvinvointileirit Ilorannassa. PT-palveluita saatavilla erillisissä treenipäivissä. Kaikki kurssit ja tapahtumat löydät Tapahtumat-osiosta.

Löydät minut myös somesta sekä Spotifysta podcastista Paremminvoivaksi.

Treeniohjaukset pääasiassa Valkeakoskella ja lähiseudulla, myös satunnaisesti Hämeenlinnassa.

Seuraa Instagramissa

912 Posts
1.2K Followers

Saila Hilvola 🍀 Hyvinvointivalmentaja

Tiesitkö, että hölkkäkuntoon tarvitaan muutakin kuin hyvä hapenottokyky?🏃🏼‍♀️‍➡️

Kysyin stoorissa eilen, minkä arvelette olleen oman lenkkini rajoittava tekijä: hapenottokyky, lihasten väsyminen, heikko keskivartalo vai penikkakipu. Kaksi viimeisintä sai eniten ääniä. 

Eilen siis hölkkäsin ekan lenkin, 35 min, sitten heinäkuun, jolloin vikan kerran raskaana ollessa tuntui hyvältä hölkätä. Sen jälkeen olen vain kävellyt, tehnyt porrastreeniä ja uinut sekä käynyt salilla.

Hapenottokykyni ei ole kovasti kärsinyt, ja hyvä niin, koska onhan se hölkkäkunnon perustekijä. Se onneksi myös kasvaa tekemällä. Se ei siis eilistä lenkkiä rajoittanut - olisin voinut mennä sen puitteissa kovempaakin.

Lihasten kestävyys on myös tärkeää hölkätessä, jos lenkistä haluaa nauttiakin. Tätä ominaisuutta voi kehittää monin tavoin ja kestävyyden perustaa voi rakentaa mm. reippailla kävelylenkeillä. Tämäkään ei ollut itsellä rajoitin.

Penikat ja muut kiputilat ovat monen hölkkääjän riesana, etenkin jos askeltekniikka on virheellinen tai kengät huonot. Myös lihaskireydet voivat johtaa kipuiluihin. Oma hölkkätekniikka ei tauosta huolimatta ole kadonnut ja jalat ovat saaneet säännöllistä rasitusta kävelyillä, joten penikatkin pysyivät menossa mukana.

❌Mutta se mihin oma lenkkivauhti ja lenkin pituus rajoittui, oli keskivartalon tuki, joka raskauden jäljiltä on vielä hieman hakusessa. Koko ajan piti keskittyä pitämään core kasassa.

Coren tärkeys tuleekin monelle yllätyksenä lenkkeillessä. Se on tärkeä voimantuottolinkki ala- ja ylävartalon välillä ja se kannattelee hölkkäasentoa. Sitä ei saa unohtaa hölkkäkuntoa kehittäessä. Onneksi sekin vahvistuu hölkkäillessä, kunhan siihen muistaa kiinnittää huomiota ja tietää, millainen tuki sieltä pitäisi löytyä. 

Eli nyt lenkkeilen coren ehdoilla ja hiljalleen sen vahvistuessa ennalleen lisään vauhtia ja lenkin pituutta.  @naistenkymppi jänisrooli odottaa🐰

Hölkkäkunto on siis monen tekijän summa ja näitä tekijöitä sekä tekniikkaa opetellaan huhtikuussa alkavassa Hölkkäklubissakin - juoksukouluni aloittelijoille😊 Lisätiedot paremminvoivaksi.fi/juoksukoulu

Hölkkäilyn iloa kaikille😃
Mistä löytyisi aikaa omasta hyvinvoinnista huolehtimiselle? ⏰

Tämä kysymys pyörii tosi monen mielessä, kun arki on yhtä hulabaloota, eikä ylimääräistä aikaa tunnu olevan yhtään.

Ja samalla takaraivossa kolkuttaa ajatus että pitäisi käydä lenkillä, salilla tai edes jotenkin liikkumassa.

Pitäisi ehtiä syömään muutakin kuin valmiseineksiä ja voileipää.

Pitäisi pitäisi mutta milloin?!

Tiedätkö, mä voin hyvin samaistua noihin ajatuksiin nyt, kun elämässä on pieni ihminen, joka vie suuren osan ajasta. Eikä vauvan kanssa pysty edes ennakoimaan ajankäyttöä, kun koskaan ei tiedä, nukkuuko hän just nyt 20min vai 2h unet😅

Ei tästä noin vaan lähdetäkään lenkille, tai edes syödä silloin, kun haluaisi. Pikkupomo määrää aikataulut.
Eilenkin lähdettiin salille, mutta käynniksi jäi, kun poitsu ei malttanutkaan siellä olla yhtään vaan halusi vain maitoa😁

Mutta, vaikka arki ois kuinka täyttä tahansa, mä uskon, että aina jostain löytyy sen verran pieniä aikarakosia, että saa tehtyä edes hitusen omaa hyvinvointia tukevia asioita.

Olkoon se sitten vaikka vain 15min kävelylenkkipyrähdys, tai kahvakuulien heiluttelua hetki kotipihassa. Niin turhalta kuin se tuntuisikin, se on paljon parempi kuin ei ollenkaan. 

Ja samalla sitten myös hyväksyä se, että aina ei pysty samaan kuin joskus aiemmin. Eikä vaatia itseltään liikoja. Eri elämäntilanteissa aikakäsite kun on erilainen.

Kannattaa tutkailla omaa arkea, ja suunnitella, miten saisi ajan käytettyä järkevästi hyväkseen. Ja oisko joku, jolta saisi tarvittaessa apua. Ja välttää aikasyöpöt, kuten somen (tässä syy, miksi oon ollut viime aikoina vähemmän aktiivinen täällä)

Pakko jakaa myös yksi oma ajanhallinnan keksintö tähän liittyen.😊Mulla on haasteena ollut vauvan tulon jälkeen aamupala, koska kun me herätään, vauva haluaa rinnalle ja siinä saattaa vierähtää helposti lähes tunti. Ja kun herätty on vasta 9-10 aikaan (kun yö on yhtä heräilyä), niin aamupala venyy lounasaikaan ja silloin on jo tosi kova nälkä. Niinpä oon nyt iltaisin tehnyt tuorepuuron valmiiksi ja syönyt sen 7 aikaan samalla, kun poikaa imetän. Sitten se seuraava ateria, kun siihen ehtii, onkin lounas. 

Onko sun helppo löytää hyvinvointiaikaa? 🤗
Eteen- ja ylöspäin💪😃

Olit sitten miten rapakunnossa tahansa, muista, että se on susta kiinni, mihin suuntaan lähdet kuntoasi siitä viemään.

Ajatteletko, että ihan sama, en mä jaksa, en mä pysty, etkä laita sitten tikkuakaan ristiin sen suhteen, että kunto voisi olla joskus parempi?

Vai päätätkö, että piru vie, täältä minä vielä nousen, ja alat päämäärätietoisesti, askel kerrallaan, kohottamaan kuntoasi?

☀️

Mä oon hölkännyt viimeksi joskus viime heinäkuussa. Sitten raskaus laittoi sille stopin. Ja vaikka säännöllisesti raskausaikana liikuinkin, ei se kunto ainakaan kasvanut noiden kuukausien aikana.

4,5 viikon sairaalajakso synnytyksen jälkeen ei myöskään parantanut tilannetta. Päinvastoin.

Mutta, maasta se pienikin ponnistaa ja suunta on vain eteen ja ylös. Ihan nyt ei nollasta tartte lähteä, mutta huomattavasti kirittävää on entiseen kuntoon. Mutta hei, sitä kohti! 😃 Nousujohteisella ja säännöllisellä harjoittelulla, pienin askelin. Tänään otettu ekat hölkkäaskeleet vaunulenkillä, ja vitsit että oli ihanaa! 😍

Mun tavoitteena on päästä kesäksi takas sellaiseen hölkkäkuntoon, että jaksaa taas kirmata yli 10km lenkkejä suht helposti. Toukokuun Naisten kymppi, jossa Fitfarmilla ollaan yhteistyökumppanina, on hyvä tähtäin💪

Mutta aloitetaan nyt ensin muutaman minuutin hölkkäpätkistä vaunulenkkien yhteydessä.

☀️

Loppukeväällä tulossa aiempina vuosina paljon pidetty Hölkkäklubi, tällä kertaa Valkeakoskella. Tästä kerron lisää kun tarkemmat ajat on kalenterissa. Nettisivuilta löytyy infoa kurssista jo ja odotuslistalle voi jo nyt ilmoittautua. 😊

Millaisia liikuntatavoitteita sulla on? Ootko valmis tekemään töitä niiden eteen?

#liikunta #tavoitteet #hölkkälenkki #hölkkäkunto #kunnonkohotus #hölkkäklubi #naistenkymppi
Uusia rutiineja vanhoja muokaten☀️

Ties kuinka monta kuvaa oon mm. stooriin ottanut tämän lenkkitien varrelta aamuvarhain toivotellakseni reipasta päivää. Kyseinen läheinen hiekkatie keskellä maalaismaisemaa on yksi lempparireiteistäni lenkeillä.

Katkonaisten öiden jälkeen aamukuuden lenkki ei käy edes mielessä, ja muutenkin heti heräämisen jälkeen on ensin muita puuhia 👶 kuin lähteä reippailemaan ulos. Saas nähdä, palaako tuo tuttu rutiini enää koskaan elämääni - ehkä vuosien päästä😁

Mutta se mikä pysyy mielessä ja säilyy rutiineissa, on liikunta.🤸🏼‍♀️

Elämäntilanteen muututtua vauvan myötä on kuitenkin pitänyt hyväksyä se tosiasia, ettei liikunta ainakaan hetkeen tule olemaan aiemman kaltaista. Ei tästä nimittäin ihan tuosta vaan lähdetä esim. parin tunnin hiihtolenkille, kun maitobaarin pitää olla valmiudessa mielellään koko ajan.

Vaikka omat elämäntavat ovatkin olleet ns. kunnossa, ei samat tavat toimi joka tilanteessa. Elämänmuutosten myötä niitä pitää olla valmis muuttamaan ja vanhoja hyviä muokkaamaan.

🙋🏻‍♀️Eräänlainen elämäntapamuutos täälläkin siis menossa, vaikkei aiemmissa tavoissa mitään vikaa olekaan. Ne vaan ei sellaisenaan sovellu nykytilanteeseen rutiinien osalta. Muutos ei siis aina vaadi sitä että asiat olisi huonosti.

Liikunnan lisäksi syömisessä joutuu vähän luovimaan, kun aikatauluista päättää pieni päällikkö perheessämme. Äiti ei aina pääse syömään silloin kuin haluaisi🤭 Mutta se, mikä säilyy on tottumukset valinnoissa ja ateriakoostumuksissa. Vauva kun ei päätä mitä äiti suusta alas pistää - hän määrää vain tahdin.

Uni... No, jokainen vauva-arkea elänyt tietää, että hyvät yöunet voi unohtaa, ainakin joksikin aikaa😅 Parin tunnin välein kun herää imettämään, ei siinä kovin ehjää uniputkea saa aikaiseksi.

Mutta tässäkin vanha perusta säilyy, eli unen arvostaminen ja tietynlainen priorisoiminenkin. Vauvan ehdoilla toki. Illalla olisi kiva jäädä katsomaan TVtä vielä hetkeksi, mutta ennemmin painan pään tyynyyn ja otan siinä ensimmäisen parituntisen uniannoksen kuin kulutan sen ajan silmät ristissä sohvalla.

Elämäntavat ja rutiinit ei siis ole täysin pysyvä juttu, vaan niitä pitää osata muokata sopiviksi elämään eri aikoina.
Kummallakin kuvan tyypillä ois sulle elämänohje jaettavaksi⬇️

Hypätääs ensin taustoihin ohjeiden takana.

Mun toiveena on ollut, että pystyisin täysimettämään omaa lasta ainakin ekan vuoden ajan. Kun vauva sitten syntyikin keskosena, eikä imetys ollut ekoina päivinä mahdollista pienen voimien säästämiseksi, hoitajien kannustuksella en luopunut toivosta pystyä vielä imettämään pikkuista.

Päätin tehdä kaikkeni, että maito alkaisi nousta ja maitomäärä lisääntyisi, vaikka vauva ei vielä rinnalla juuri ollutkaan kuin kenguruhoidossa ja toisella viikolla hyvin pieniä hetkiä tissilläkin.

Alkuun lypsin käsin millilitran kaksi äidin omaa elämän eliksiiriä, jota sitten annettiin pienellä ruiskulla vauvan suuhun ennen pullo- ja letkuruokintaa.

Sitten aloin pumpata koneella ja sitä tulikin sairaalajakson aikana tehtyä yhteensä useita kymmeniä tunteja. Maitomäärä lisääntyi niin, että pystyin myös luovuttamaan sitä sairaalalle muidenkin vauvojen käyttöön.

Pikkuhiljaa alettiin harjoitella imetystä, 1-2 kertaa päivässä. Rintakumi oli apuna, koska pienen suu ei vielä saanut kunnon otetta nännistä ilman sitä.

3. viikolla siirryttiin pelkkään imetys+loput letkuun malliin ja vähitellen syöty määrä kasvoi ja imuteho parani.

Kuvassa on toiseksi viimeinen päivä sairalaassa. Mietin tuossa imettäessä, että en olisi kuuna päivänä viikko takaperin uskonut, että lähdemme kotiin täysimetyksellä. Mutta niin vaan teimme!💪💪

OHJE 1️
Jos tavoittelet jotakin ja oikeasti tahdot sitä, ole valmis tekemään kaikkesi sen eteen - sen mihin pystyt vaikuttamaan. Älä luovuta edes silloin, kun tuntuu, ettei siitä tule mitään.

Ja tuo pikkumies. Vauvan imemisrefleksistä huolimatta kaikki tuo oli hänelle ihan uutta. Hänen piti myös harjoitella, toistojen kautta vahvistua ja oppia.

Ja kuinkas on käynytkään, nopeammin kuin olisin uskonut! Hän ei enää juurikaan tarvitse apuvälinettä, vaan osaa jo imeä ilman sitä!

OHJE 2️
Harjoitus tekee mestarin - tai ainakin paremman kuin ennen. Jaksa toistaa uutta niin kauan, että opit sen. Silloinkin, kun tulee hetkiä, jolloin homma on ihan hukassa ja tekisi mieli heittää hanskat tiskiin tai ainakin madaltaa aitaa.

Kumpaa ohjetta sä tarvitset enemmän just nyt?❤️
Se mikä ei tapa, vahvistaa⬇️⬇️⬇️

Tämä sanonta pitää täydellisesti paikkansa, kunhan antaa itselleen mahdollisuuden vahvistua.💖

Kun kysyn asiakkailta, miksi aiemmat yritykset muuttaa elämäntapoja on kaatuneet tai mikä on haastanut hyvinvoinnista huolehtimista eniten, yleisin vastaus on tämä:

"Kun tulee joku vastoinkäyminen elämässä, kaikki lopahtaa. Ja sen jälkeen on tosi vaikee päästä enää alkuun."😔

Usein nuo vastoinkäymiset on jääneet myös mieleen haamuina, jotka jo pelkällä olemassaolollaan heikentää omaa hyvinvointia ja jaksamista.

Vastoinkäymisiä on toki erilaisia ja eri voimakkuuksilla, eikä kaikkiin pysty suhtautumaan samalla tavalla.

Mutta koska meille kaikille tulee elämässä vastaan haasteita, isoja ja pieniä, ne kannattaa myös ottaa vastaan luonnollisena osana elämää ja pyrkiä selviämään niistä jo niiden aikana. Elää eteenpäin.

Tällä tarkoitan sitä, ettei heti heitettäisi kaikkia hanskoja tiskiin, kun elämä potkii päähän. Eikä heittäydyttäisi maahan makaamaan kuin emme voisi tehdä yhtään mitään millekään. Tai että ajateltaisiin elämän v**tuilevan, koska sitä se ei tee. Se vaan on elämää ja nekin hetket pitäisi elää läpi.

Kun vastoinkäyminen yllättää - se kun harvoin tulee kello kaulassa - saat tuntea kaikenlaisia tunteita ja kaatuilla ja kompuroida, mutta pyri aina pitämään katse tulevassa ja uskoa että paistaa se valo vielä tähän risukasaankin. Ja myös sillä synkimmällä hetkellä yritä löytää pikkiriikkisiä valonpisaroita, joista saat voimaa jatkaa eteenpäin.

Puhun kokemuksen tuoreella rintaäänellä. Menneet reilu 4 vk olivat elämäni kamalin kokemus - ja samalla paras sellainen! Kaiken sen epävarmuuden, pelon, huolen, ahdistuksen, sairaalaelämän ja väsymyksen keskellä me mieheni kanssa tsempattiin päivä kerrallaan eteenpäin. Iltaisin heitettiin yläfemmat: "Taas on yksi päivä takana ja me selvittiin siitä".

Piti vain luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyy ajallaan.

Ja vaikken halua kokea samaa uudelleen, nyt jälkikäteen ajattelen lämmöllä tuota sairaalajaksoa keskolassa. Se vahvisti entisestään niin mua itseäni kuin meidän parisuhdetta. Se oli opettavainen kokemus kaikin puolin.

Taipuu, muttei katkea❤️ Tämän opetan myös lapsellemme🩵
Tammikuu ja elämäntapamuutos ➡️ Pienellä ajatustavan muutoksella siitä tulee helpompaa - ja kivempaa 🤗

Taas on se aika vuodesta, kun moni aloittaa elämäntapamuutosremontin. Ja tammikuu tuo siihen oman pienen lisämausteensa siten, että muutokseen lähdetään hihat heiluen ja kovalla tohinalla.

Tosi hienoa, jos oot tehnyt päätöksen muuttaa elämäntapojasi🥳 Se on tärkeä päätös ja siitä kannattaa pitää kiinni!

Mutta, pystytkö toteuttamaan niitä muutoksia, mitä oot suunnitellut? Vastaa itsellesi rehellisesti.

Jos yhtäänkään emmit, oot saattanut haukata vähän liian ison palan ja yrität tehdä paljon kerralla ja nopeasti.

Otappas pieni stoppi ja mieti asiaa uudelleen.
Muutokset kun ei jää kovin pysyviksi, jos ne on jo alussa haastavaa sovittaa omaan arkeen ja elämäntilanteeseen. Sun tulee huomioida sun muutoksen raamit eli reunaehdot, joissa sä voit muutoksia sun arjessa tehdä.

❤️Kokeile tätä ajatusmallia❤️

Sen sijaan, että ajattelet tekeväsi elämäntapamuutoksen, ajattele, että sä haluat pitää itsestäsi parempaa huolta.

Mieti sitten, mitä se tarkoittaa käytännössä. Ihan pienissä asioissa.

Onko se sitä että sä yrität muuttaa koko sun ruokavalion kerralla vai kenties sitä, että sä alat enemmän tarkkailla sun tekemiä ruoka-ainevalintoja ja valita niitä, mitkä tekee hyvää?

Kummassakin on kyse muutoksesta, mutta sen voi ajatella eri tavoilla. Kun käännät ajatusta itseesi ja siihen, ❤️millaisilla teoilla sä voit paremmin❤️, uusiakin tapoja on kivempi alkaa harjoitella sen sijaan, että keskittyminen on vain muutoksessa.

Saatko kiinni, mitä tarkoitan?🤗

Tämä tuli mieleeni tässä sairaalahuoneessa kyykkäillessäni, kun mietin, että en mitenkään just nyt pystyisi ihan samoihin tapoihin kuin aiemmin, en fyysisesti enkä ajallisestikaan, sektion jälkeen ja vauva-arjessa. Pyrin silti kaikin mahdollisin keinoin pitämään itsestäni huolta. 😊

Toivon sun tekevän samoin, oman arkesi raameissa 🥰

Pidetään itsestä huolta, jotta voidaan paremmin❤️

Kuinkas moni on aikeissa aloittaa jonkinlaisen muutosmatkan nyt vuoden alussa? Tai kenties aloittanut jo? 🤗

#elämäntapamuutos #elämäntapamuuttuja #elämäntaparemontti #painonpudotus #tammikuu #hyvinvointi #paremminvoivaksi
Yksi kysymys, jonka toivoisin jokaisen kysyvän itseltään vuoden vaihtuessa✨

Uudenvuoden lupauksia, toiveita, tavoitteita? Ei, kysymys ei koske näitä, vaan kuuluu näin:

✨Mitä otat alkavaan vuoteen mukaasi kuluneesta vuodesta?

Eteenpäin katsomisen ohella on tärkeää katsoa myös taaksepäin. Oppia sekä virheistä että onnistumisista. Säilyttää toimivia tapoja ja pitää kiinni onnistujan asenteesta ja ajattelutavoista. Irrottaa otetta asioihin, jotka voi jättää taakseen ja antaa tilaa uudelle.

Itse otan vuodesta 2024 mukaani erityisesti muutaman ajatuksen, jotka siivittivät elämänmatkaani vuoden aikana.

⭐Uskalla unelmoida ja usko unelmiisi. 

Vuonna 2024 kaksi isoa unelmaa täyttyivät: ostimme mieheni kanssa yhteisen omakotitalon sekä aloimme odottaa esikoistamme. Kolmaskin unelma toteutui odottamatta jo vuonna -24 kun poikamme tulla tupsahti maailmaan etuajassa.

⭐Älä luovuta, vaan pidä katse ja askel eteenpäin.

Tämäkin liittyy henkilökohtaiseen elämääni. Talon etsiminen, kuukaudesta toiseen positiivisen raskaustestin odottaminen, keskosen syntymän jälkeiset viikot sairaalassa... Elämän haasteita ja vastoinkäymisiä, asioita, jotka eivät menneet helpoimman kaavan mukaan. Silti kaikista on selvitty, kun ei olla annettu periksi, vaan jatkettu sinnikkäästi etiäppäin. Eikä jääty märehtimään menneitä. 

⭐Lupa himmailla.

Mä olen aina ollut kova touhuamaan ja etenkin liikkumaan. Ja mulle on kieltämättä ollut aina vähän hankalaa rauhoittaa tahtia. Niin yksityis- kuin työelämässäkin. Monta rautaa tulessa ja tukka putkella olen painanut menemään ja nauttinutkin siitä. Tänä vuonna tein ratkaisevan siirron työelämässä hyppäämällä Fitfarmin tiimiin ja jättämällä oman yritykseni alla tehtävät valmennustyöt vähemmälle. Opettelin himmaamaan raskausaikana, kun oli pakko ja nyt viimeiset 3,5vk on ollut todellakin himmailua, hyvästä syystä. Ja yllättäen se ei olekaan tuntunut yhtään hassummalta.

❤️Mitä sä otat mukaan vuodesta 2024 ja mitä jätät taaksesi?

Kiitos kaikille, keitä olen saanut auttaa vuonna 2024! 🙏❤️
Ja kiitos kaikille, kenen kanssa oon saanut tehdä töitä🙏 Etenkin @fitfarmofficial, @wellbeingsuperstars, @kerhisgym ja @ilorantahauho 🤗

✨Upeaa vuotta 2025✨